Lohjan Pallossa lajiin tutustutaan lasten ehdoilla

Jalkapalloa lapsilähtöisesti – LoPassa urheilijaksi kasvatetaan leikin kautta

Lohjan Pallossa on haluttu panostaa tietoisesti lapsilähtöisyyteen ja liikunnan ilon löytämiseen jo varhaisvuosina. Urheiluseuran ensisijainen tavoite on kasvattaa urheilijoita, mutta ilman varhaislapsuudessa rakennettua positiivista suhdetta liikuntaan, on urheilijaksi kasvaminen vaikeaa.

Pienimpien harrastajien kohdalla puhutaan ensisijaisesti lapsilähtöisestä liikuntakasvatuksesta. Toimintaa suunnitellaan lapsia varten ja heidän ehdoillaan. Rakenteiden tulee tukea sitä, että lapset innostuvat kokeilemaan, uskaltavat liikkua ja löytävät liikunnan ilon. Lajiharjoittelu on mukana, vaikka sitä ei aina heti huomaa.

”Joku saattaa ajatella lapsilähtöisyyden tarkoittavan sitä, että lapsi päättää kaiken, mutta sellainen ympäristö on lapselle turvaton. Lapsilähtöisessä toiminnassa lapset saavat harrastaa asetettujen raamien sisällä omista lähtökohdistaan”, juniorivastaava Niko Kivinummi kertoo.

LoPan pienimpien lasten harjoitukset rakentuvat ohjatun tekemisen ja vapaamman liikkumisen vuorottelusta. Harjoituksissa on selkeä rakenne, mutta sen sisällä jätetään tilaa lapsen omalle kokeilulle, leikille ja liikkumisen ilolle. Pienillä lapsilla keskittyminen ei vielä riitä pitkään yhtäjaksoiseen ohjattuun harjoitteluun, joten vapaammat hetket ovat tärkeä osa kokonaisuutta.

Turvallisuus on lapsilähtöisessä toiminnassa keskeistä. Se ei tarkoita vain fyysistä turvallisuutta, vaan myös sitä, että lapsi tietää, miten aikuinen toimii. Ennakoitava ja tasainen valmentaja luo ympäristön, jossa lapsi uskaltaa kokeilla, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Tähän LoPassa halutaan panostaa.

Lapselle on myös tärkeää ennakoitavuus: harjoitukset rakentuvat aina samoista elementeistä, vaikka harjoitusten sisältöä mukautetaan päivän mukaan.
 

Lajiharjoittelu on osa leikkiä ja liikunnan iloa

Joukkuelajeissa lapsi opettelee olemaan osa ryhmää. Se tarkoittaa yhtä aikaa kahta asiaa: lapsen pitää saada kokemus siitä, että hänellä on merkitystä, mutta samalla hän oppii vähitellen, ettei ryhmässä voi aina olla itse keskipisteenä.

Yhteenkuuluvuuden tunne rakentuu pienistä kohtaamisista. 50 lapsen ryhmässä valmentajalla ei ole mahdollisuutta kohdata yksilöllisesti kaikkia lapsia jokaisissa harjoituksissa, mutta jo lyhyt hetki voi olla lapselle tärkeä. Kun valmentaja pysähtyy kuuntelemaan lasta tai lapsi saa vapaan tekemisen aikana kokeilla, onnistua ja valita itselleen mielekästä tekemistä, vahvistuu samalla sekä itsetunto että tunne porukkaan kuulumisesta.

”Ei se hirveän isoja tekoja loppujen lopuksi vaadi. Tärkeintä on, että jokaiselle lapselle syntyy tunne siitä, että hänet on huomattu ja että hän on päässyt vähän vaikuttamaan siihen, mitä tekee”, Kivinummi sanoo.

Kivinummi korostaa, että lasten harjoitusten ei tarvitse näyttää koko ajan perinteiseltä lajiharjoittelulta. Pienillä lapsilla keskittyminen ei riitä loputtomiin ohjattuun tekemiseen, ja siksi harjoituksissa tarvitaan myös hetkiä, joissa lapsi saa liikkua oman mielenkiintonsa mukaan.

”Harjoitus voi näyttää ulospäin välillä kaaokselta, mutta se on tarkoituksella hallittua kaaosta. Taustalla on selkeät rakenteet, joiden sisällä lapsi saa tehdä myös oman mielenkiintonsa mukaan. Vapaiden aikana osa potkii palloa, osa juoksee, osa haastaa ohjaajia hippaan ja osa tarvitsee hetken rauhoittumiseen. Valmentajan tehtävä on seurata, milloin vapaa tekeminen tukee lasten innostusta ja milloin ryhmä tarvitsee taas enemmän ohjausta”, Kivinummi kuvaa.

Kun lapsi saa harjoituksissa onnistumisen kokemuksia, hänelle rakentuu vähitellen luottamus omiin taitoihin. Tärkeää ei ole se, että jokainen suoritus onnistuu heti, vaan se, että lapsi uskaltaa yrittää. Virheet kuuluvat oppimiseen, ja niiden kautta lapsi oppii myös sietämään epävarmuutta ja kokeilemaan vaikeampia asioita.

”Lapsille opetetaan pienestä pitäen, että virheet ovat normaaleja eikä jokaisen suorituksen tarvitse onnistua. Samalla rohkaistaan kokeilemaan myös vaikeampia asioita. Kun lapsi huomaa onnistuvansa jossain, mitä ei ensin uskonut osaavansa, se vahvistaa uskallusta yrittää uudelleen”, Kivinummi sanoo.

Jalkapalloilijan tulee oppia liikkumaan monipuolisesti

LoPassa lapsuusvaiheen toiminnan ydin on motoristen perustaitojen, ryhmässä toimimisen, rohkeuden ja liikunnan ilon rakentamisessa. Mitä myönteisempi kokemus lapselle syntyy liikkumisesta, sitä vahvempi pohja hänellä on jatkaa liikunnan ja urheilun parissa myöhemmin.

Rovaniemeltä Lohjalle työn perässä muuttanut Kivimummi kiinnostui LoPan juniorivastaavan tehtävästä juuri lapsilähtöisyyden vuoksi.

”Juniorivastaavien paikkoja olisi kyllä ollut vapaana, mutta usein etsitään ensisijaisesti lajiammattilaista, joka osaa toimia lasten kanssa. LoPassa odotukset oli käännetty päälaelleen. Haettiin ensisijaisesti lapsuusvaiheen osaajaa, jolla on myös lajikokemusta”, Kivinummi kertoo.

Juniorivalmentajan tehtävän painotus kuvaa suuntaa, johon junioritoimintaa on haluttu määrätietoisesti kehittää: lapsia ei nähdä vain tulevina pelaajina, vaan lapsina, joiden liikuntasuhdetta, rohkeutta ja innostusta rakennetaan pitkäjänteisesti.

Parhaimmillaan lapsilähtöinen toiminta näkyy siinä, että lapsi lähtee harjoituksista kotiin vähän rohkeampana kuin tullessaan. Hän on ehkä uskaltanut kokeilla jotain uutta, saanut pallon liikkeelle, juossut muiden mukana tai huomannut, että hengästyminen ja hikoilu ovat hyviä asioita.

Lapsuusvaiheen toiminnassa pienet hetket ovat isoja. Ne voivat ratkaista, syntyykö lapselle ajatus siitä, että liikkuminen on myös häntä varten.
 

Voisiko jalkapallo olla teidän perheen juttu?
Tutustu LoPan junioritoimintaan ja tule mukaan! 

* Perustamme uuden joukkueen 2020-syntyneille tytöille ja pojille! Tule mukaan: https://lohjanpallo.fi/pt2020

* Perhefutiksessa koko perhe löytää liikunnan ilon yhdessä. Tutustu ja tule mukaan! https://lohjanpallo.fi/perhefutis